Mitä on somelukutaito?

Ala-asteella opettelemme ensin kirjaimet. Sitten opettelemme tavuttamaan sanoja. Vähitellen opimme lukemaan, ensin yksinkertaisia lauseita, sitten monimutkaisempia. Kohta osaamme jo lukea kokonaisia kirjoja. Samoin kuin lukutaitoa, täytyy myös sosiaalisenmedianlukutaitoa harjoitella, ennen kuin siinä kehittyy mestariksi. Ja aivan kuten lukutaidon kanssa, joskus mestarillekin saattaa sattua kömmähdyksiä.

Uudessa mediaympäristössä lukeminen saa uusia muotoja. Arjessa luetaan yhä useammin mitä erilaisimpia tekstejä sekä verkosta että sen ulkopuolelta, eikä lukemista voi enää pitää vain tiettyjen ”arvotekstien” (kirjallisuuden klassikot, päivälehdet) lukemisena. Esimerkiksi PISA-tutkimukset ovat osoittaneet, että suomalaisnuoret pärjäävät myös sellaisten tekstimuotojen – kuviot, taulukot, lomakkeet, graafiset esitykset – tulkinnoissa, joiden ”lukemista” ei yleisesti harjoitella koulun äidinkielien ja kirjallisuuden tunneilla. Nämä lukutaidot täytyy siten omaksua pikemminkin vapaa-ajalla kuin koulussa. (Luukka ym. 2008, 17.)

Mitä kaikkea sosiaalinen media, eli tuttavallisemmin some, oikeastaan pitää sisällään? Vastaamme sellaisiinkin kysymyksiin, kuin miksi en näe kaikkien ystävieni Facebook -päivityksiä? Miksi en ymmärrä kaikkien ystävieni Facebook -päivityksiä? Tai miksi minun pitäisi tarkistaa lähteeni? Tässä blogissa pohdimme, mitä somelukutaito oikeastaan on ja milloin sitä erityisesti tarvitaan.

Somelukutaito pähkinänkuoreen ahdettuna:

• Somelukutaitoinen on kriittinen lukija, joka tiedostaa somen subjektiivisen luonteen ja osaa kyseenalaistaa siellä jaettavan tiedon alkuperän.
• Hän on myös tietoinen erilaisten sosiaalisen median alustojen omista käyttäytymismalleista ja termistöistä.
• Osaa erottaa trollauksen normaalista keskustelusta.
• Tiedostaa filtterikuplan olemassaolon.

 

Lähteet:

Herkman, Juha, Eliisa Vainikka (2012) Lukemisen tavat: Lukeminen sosiaalisen median aikakaudella. Tampere: Juvenes Print. Teoksessa Luukka, Minna-Riitta, Sari Pöyhönen, Ari Huhta, Peppi Taalas, Mirja Tarnanen & Anna Keränen (2008) Maailma muuttuu – mitä tekee koulu? Äidinkielen ja vieraiden kielten tekstikäytänteet koulussa ja vapaa-ajalla. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto

Filtterikupla

Filtterikupla (filter bubble) on Eli Pariserin luoma termi. Kirjassaan The Filter Bubble: What the Internet Is Hiding From You Parisier kirjoittaa, kuinka internetin hakukoneet ja algoritmit valikoivat käyttäjille informaatiota, joka vain vahvistaa heidän aiempia uskomuksiaan. Käyttäjän aiemmin tekemät haut ja selaushistoria muokkaavat hakutuloksia. Informaatiota kerätään myös käyttäjän olinpaikasta, ystäväpiiristä ja katselutottumuksista, jotka myös osaltaan kaventavat saatavia hakutuloksia. Pelottavintahan tässä on se, että tämä kaikki suodattaminen on näkymätöntä käyttäjälle – ja vaikka siitä olisikin tietoinen, on sitä todella vaikeaa tai mahdotonta kiertää tai estää.

Eli Pariserin TED-talk: Beware online ”filter bubbles”

”Aivotutkija Kiti Müller haluaisi altistaa ihmiset mahdollisimman varhain monenlaiselle tiedolle. Hän katsoo, että jos ristiriitaiseen tietoon ei totu nuorena, se alkaa aikuisena ahdistaa,” kertoo Tapio Kantele Ylen artikkelissaan. Hänen mukaansa ihmiset ovat taipuvaisia puoltamaan informaatiota, joka tukee ennakkokäsityksiämme. Tätä ilmiötä kutsutaan tieteessä vahvistusharhaksi tai vahvistusvinoumaksi. Näin ollen luova ajattelu kärsii suosittelualgoritmien takia, sillä vastakkaisiin mielipiteisiin törmääminen, jotka vähentäisivät ennakkoluuloja, on harvinaista.

Sosiaalinen media (mm. Facebook, Twitter, Spotify) käyttää yhtälailla näitä suosittelualgoritmeja ja lukitsevat käyttäjänsä filtterikuplaan. On hyvä olla tietoinen näistä taustalla jylläävistä voimista, jotka muokkaavat jokaisen käyttäjän somekokemusta. Somelukutaitoinen ei sokeasti usko elävänsä maailmassa, jossa kaikki ovat yhtä mieltä hänen kanssaan.

Lähteet: Parisier, E. The filter bubble: What the internet is hiding from you. London: Penguin UK; 2011.

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/12/19/nain-sinua-ohjataan-facebookissa-ja-internetissa

 

 

Kirjoitustyyli internetissä

Internetissä huomaa melko pian että siellä käytetyt kirjoitustyylit eroavat radikaalisti muualla käytetystä kielestä. Tätä asiaa on pidetty sekä pahana, englannin kieltä tuhoavana ja toisaalta hyvänä, luonnollista kehitystä ja kekseliäisyyttä edustavana asiana. (http://www.bbc.com/news/technology-10971949)

Monet jotka ovat julistaneen internetin kirjoitustyylin olevan kunnon kielen tuomio, ovat käyttäneet syynä mm. tekstiviesteissä käytettyjä lyhennyksiä. Kuitenkin vain 10% ihmisistä käyttää lyhennyksiä kuten be4, 2nite ja muita joten kyseessä on melko turha huoli.

Itse kallistun monien muiden kanssa sille kannalle, että internetin omaperäinen kieli on vain esimerkki kielen kehittymisestä ajan myötä ja osoittaa monissa tapauksissa suurta luovuutta. (http://the-toast.net/2013/11/20/yes-you-can-even/)

Internetin kielen monipuolisuus näkyy monissa asioissa, esimerkiksi monikerroksisissa merkityksissä, sanailun luovuudessa sekä meemien käytössä ja sekoittamisessa.

 

 

Sosiaalinen media

Perinteisen median, eli sanomalehtien, radion ja TV:n rinnalle on noussut uusia medioita teknologian kehityksen ja varsinkin internetin yleistymisen myötä. Kirjassaan Lukemisen tavat Herkman & Vainikka erottavat sukupolvet toisistaan näiden mediankäyttötottumusten mukaan:

Suomalaiset on [–] mahdollista erottaa mediasukupolviin, joissa jakolinjoina toimivat syntymäajankohta sekä sukupolven lapsuudessa ja nuoruudessa hallinnut media. Tällä tavoin määriteltynä suomalaiset lukijat kuuluvat joko sanomalehti-, televisio- tai nettisukupolveen (ks. taulukko 1.2). (Herkman & Vainikka, 26)

Herkman ja Vainikka kuitenkin tähdentävät, että eri ikäryhmistä löytyy aina yksilöitä, jotka käyttäytyvät sukupolvelleen epätyypillisesti; esimerkiksi vanhempien ikäluokkien netin käyttö on yleistyvä trendi. Tämä saattaa johtua osittain myös siitä, että sosiaalinen media on sulautunut mm. Twitterin myötä myös TV-ohjelmiin. Television livelähetyksiin voi nykyään lähettää reaaliajassa kommentteja, joista sitten parhaimmat pääsevät komeilemaan TV-ruudulle – näin esimerkiksi kotimaisessa Tähdet, tähdet -ohjelmassa:

Ohjelmien lopuksi saatetaan myös mainostaa netistä löytyvää lisämateriaalia tai siellä jatkuvaa lähetystä. Aikoinaan kännyköiden yleistyessä TV-kanavien omat chat-ohjelmat olivat kovassa suosiossa. Näissä chat-juontaja toimi valvojan roolissa, jotta chattailu onnistuisi soveliaasti. Nykyään chattaillaan pikaviestimien kautta, ja maksullisen tekstiviestin lähettäminen televisioon tuntuu kivikautiselta ja lähinnä naurettavalta ajatukselta.

Nykypäivän ’chattaajalla’ on enemmän vaihtoehtoja, ja sosiaalisessa mediassa voi tuoda itseään aivan eri tavoin julki kuin ennen. Koska sosiaalinen media on todellakin sosiaalista mediaa, voi siellä ryhmäytyä, käydä keskusteluja, jakaa mielipiteitä, informaatiota ja omaa osaamistaan. Muusikot valitsevat kanavakseen SoundCloudin, jossa voivat kuunnella muiden tekemää musiikkia ja jakaa omaansa. Parhaassa tapauksessa tämä voi johtaa jopa levytyssopimukseen. Poliitikot sen sijaan suosivat esimerkiksi Twitteriä ja Facebookia, joissa tieto leviää nopeasti ja tehokkaasti – tämä tosin saattaa joissakin tapauksissa toimia heitä itseään vastaan.

Herkmanin ja Vainikan mukaan Web 2.0:lla tarkoitetaan sosiaalista mediaa, jossa ”on kyse teknisistä sovelluksista ja uusista liiketoiminnan malleista”, ja joka perustuu käyttäjien yhdessä luomaan informaatioon ja sosiaaliseen kanssakäymiseen. Internet on osa jokapäiväistä elämää monille nuorille aikuisille, eikä sen käyttö rajoitu pelkästään vapaa-aikaan. Sosiaalista mediaa saattaa nykypäivänä tarvita asioiden hoitoon, töihin ja opiskeluun.

Lähteet:

Herkman, Juha, Eliisa Vainikka (2012) Lukemisen tavat: Lukeminen sosiaalisen median aikakaudella. Tampere: Juvenes Print.

Sivukohtaiset ilmapiirit

Sosiaaliseen mediaan kuuluu yllättävänkin laaja kirjo eri sivustoja joilla useilla on täysin eri käyttäjäkunnat, kirjoittamattomat (tai kirjoitetut) säännöt ja ns. ilmapiirit. Näiden ilmapiirien tunnistaminen auttaa paremmin ymmärtämään käyttämiään sivustoja ja toteamaan mitkä sivustot eivät kenties ole se itselle tarkoitettu paikka.

Esitän muutaman sivuston esimerkkinä eri ilmapiireistä ja siitä, miten ne voivat olla hyvinkin negatiivisia ja siksi tärkeitä tunnistaa paremman käyttäjäkokemuksen takia.

Facebook vrt. Tumblr vrt. Vauva.fi

Sosiaalisen median sivustot elävät koko ajan ja kuolevat käyttäjiensä myötä. Kuka esimerkiksi enää muistaa MySpacen? Facebook on valtava käyttäjäkunnaltaan vielä nyt, mutta viimeaikoina saanut noloa mainetta vanhemman sukupolven myötä, jotka ovat löytäneet tiensä sinne jakamaan lapsuuskuvia, noloja meemejä ja aloittamaan riitoja naistenhuone-sivustolla päätyen feissarimokiin. Facebook myös herättää jokaisen sisällä uinuvan tuomarin, sillä jokaista postausta kritisoidaan puutteellisilla tiedoilla. Parhaimmillaan tämä esiintyy ehkä eläinryhmissä. Jokainen kommentoijasta eri tavalla toimiva on vähintäänkin tyhmä ellei jopa rikollinen, tai kuten eläinryhmien esimerkissä, eläinrääkkääjä jos kehtaa antaa koiralleen markettiruokaa.

Tumblrissa esiintyy samanlaista tuomitsemiseen intoutumista, mutta hieman eri kontekstissa. Koska suuri osa käyttäjäkuntaa on nuoria jotka helposti alkavat matkia muita asiaa tarkemmin miettimättä, yksi huonosti ajoitettu ’calloutpost’ eli paljastuspostaus voi saada sen kohteen lopettamaan bloginsa kokonaan ennen kuin tajutaan että syyttely oli täysi perusteetonta. Myös aiheet ovat hieman erilaiset kuin Facebookin ryhmissä ja liittyvät usein fiktioon ja siihen, mikä on sallittua ja mikä ei. Tiesitkö esimerkiksi että väkivallasta kirjoittaminen tekee sinusta väkivallan tekijän? Tällaiset ja muut yhtä absurdit postaukset leviävät aina tasaisin väliajoin sivustolla, liittyen joskus yleiseen moralisoitiin esimerkiksi siitä, miten väkivallasta ei saa kirjoittaa ellei itse ole ollut väkivallan uhri ja valmis kertomaan yksityiskohtaisesti kokemuksestaan jotta se voidaan tuomita hyväksytyksi terapiakeinoksi. Myös tiettyihin henkilöihin kohdistuvat postaukset ovat yleisiä ja enimmän aikaa yhtä epäloogisia ja huomattavasti vahingollisempia kun potentiaalisesti sadat ihmiset alkavat vainoamaan yhtä bloggaajaa.

Vauva.fi on myös täysin oma ympäristönsä, jossa nolous kukkii, tyhmiä kysymyksiä syntyy kuin sieniä sateella ja elämänkokemuksia jaetaan puolihuumorilla. Hyvä esimerkki vauva.fi:n aiheista ovat nuo kommenteista löytyvät parodiamusiikkivideot kalvevauvalta.

Lopuksi, sivukohtaisten ilmapiirien tunnistaminen auttaa ymmärtämään paremmin valitsemiaan somen kanavia ja tunnistamaan tietyt käyttäytymismallit joista pysyä erossa. Mitä nopeammin tajuaa että tietyissä netin kolkissa halutaan vain suuttua asioista, sitä nopeammin tajuaa jättää ne omaan arvoonsa. Toisaalta myös esimerkiksi vauva.fi:n ilmapiirin tajuaminen auttaa ymmärtämään että tyhmiä kysymyksiä saa kysyä, mutta varautua saa siihen että useampikin yksilö naureskelee niille.

Faktojen tarkistus

Yksi olennainen osa somenlukutaitoa nykypäivän oletusherkässä nettiympäristössä on faktojen tarkistus. Eri somesivustoilla näkyy uutisia välillä mitä absurdeimmista asioista. Kun lukee uutisen, pöyristyy ja tekee mieli jakaa se ja päivitellä yhdessä läheisten (ja tuntemattomien) kanssa mihin maailma on menossa, kannattaa ensin tehdä muutama yksinkertainen tarkistus ettei erehdy levittämään misinformaatiota ja näytä tyhmältä niiden silmissä, jotka säästivät 5 minuuttia ajastaan faktojen tarkistukseen.

Faktojen tarkistuksen perusmuistilista

• Lähteet; mistä sivustolta uutinen leviää? Onko sivusto jonkun oma blogi, propagandalehti vai luotettava uutissivusto? Uutisen luotettavuuteen vaikuttaa paljon mistä se on lähtöisin ja mitkä tahot sitä ahkerimmin jakavat.
• Etsi itse; koita löytää muita aiheesta uutisoivia lähteitä. Jos löydät vain yhden lähteen tai pelkkiä kopioita samasta uutisesta, kannattaa pohtia onko uutinen tällöin uskottava.
• Motiivit; miten uutinen on kirjoitettu? Onko uutinen kirjoitettu neutraalisti vai perustuuko se oletuksille ja ennakkoluuloille? Tähän liittyy olennaisesti medianlukutaito eli taito löytää mitä rivien välissä sanotaan ja mikä on viestin lopullinen tarkoitus.

Näitä neuvoja noudattamalla voidaan ehkä pitää some vähän rauhallisempana ja välttää taas yksi ’someraivon repeäminen’.

Loppuun vielä erinomainen ja ajankohtainen esimerkki faktojen tarkistuksen tärkeydestä;

(https://www.hs.fi/nyt/art-2000005430330.html)

Trollaus

Johdannoksi – Mitä trollaus on? 

Sanan ’trollaus’ alkuperä on hieman epämääräinen. Englanninkielisellä sanalla on kaksi merkitystä. Ensinnäkin trollaus voi viitata kalastukseen, jossa hitaasti vedetään perässä siimoja kalojen toivossa. Tämä on suomeksi paremmin tunnettu nimellä uistelu. Tällä taustalla voidaan siis ajatella, että trollaaja tai ’trolli’ kalastelee huomiota ja reaktioita ’uhriltaan’. Toinen vaihtoehto tulee sanasta ’troll’, eli peikko, jonka suhteen trollauksella tarkoitettaan yleisesti netissä tapahtuvaa häiritsevää käytöstä. Historiallisesti trollausta voidaan katsoa olleen vähintään niin kauan kuin internet on ollut olemassa. Trollausta voidaan toteuttaa lukuisilla tavoilla. Trollauksen tai ’trollin’ tavoitteena on saada aikaan reaktioita. Trollauksella on monia motivaatioita, joista osaa ei voi tietää kuin trollaaja itse. Trollauksen tausta-ajatuksena on kuinkin usein se, että sitä tehdään  ’lulzien’, eli hauskanpidon ja ’nettiuskottavuuden’ vuoksi. (Riitamaa, Zeugma).

Teknologisen aikakauden koulu-/työpaikkakiusausta vai uhka yhteiskunnalle?

Trollauksen erilaisia muotoja on laidasta laitaan. Yksinkertaisettuna esimerkkinä: 10 Types of Internet Trolls You’ll Meet Online. Lievimmillään trollausta voidaan toteuttaa leikkisillä kommenteilla, tai pohjimmiltaan hyväntahtoisilla pilaoilla, kuten esimerkiksi rickrollaamalla. Pahimmillaan trollaus voi kuitenkin saada myös erittäin negatiivisia piirteitä ja sitä voidaan käyttää aidosti pahantahtoisen toiminnan välineenä. Äärimmilleen vietynä trollaus ylittää myös rikollisuuden rajoja. BBC Radio Ulsterin podcast antaa tästä esimerkkitapauksen, jossa nainen tulee kiusatuksi miesystävänsä exän toimesta. Kyseisessä tapauksessa häirintä on suurta ja koko elämään vaikuttavaa, jopa turvallisuutta uhkaavaa.

Riitamaa kerkittyy gradussaan nimenomaan niihin trollaamisen piirteisiin, jotka eivät ole niin vakavia. Hänen näkemyksensä mukaan trollaamiselle on oma sosiaalisesti hyväksyttävä paikkansa. Hän myös tuo esille monia trollauksen positiivisia ilmiöitä, kuten sen, että trollauksen kohteeksi joutuminen saattaa lisätä yhteenkuuluvuuden tunnetta yhteisössä, ja että kaikenkaikkiaan trollausta voidaan pitää myös keinona toteuttaa sanavapautta. 

”Just for the lulz” ja muita motiiveja trollaukselle

Syitä trollaamiselle on yhtä monta kuin itse trolleja, tämä näkyy jo trollauksen muotojen lukuisuudessa. ’Vakavan’ trollauksen taustalla on väistämättä pahantahtoiset motiivit. Halu kostaa tai häiritä ihmistä, joka on joskus ärsyttänyt, saattaa mennä äärimmäisyyksiin. Isolta osin trollauksen syyn sanotaan johtavan juurensa siihen, että internet mahdollistaa nimettömänä toimimisen. Tutkimukseni pohjalta kyseenalaistan kuitenkin tämän näkemyksen. Anonymiteetti saattaa toki antaa joissain tapauksissa oman etunsa trolleille, mutta niin yksintertaisesta asiasta ei ole kyse, kuin ’kukaan ei tiedä kuka olen, joten voin tehdä, mitä haluan’.

’Just for the lulz’ on motiivina hieman hankala, sillä kyseisen lähtökohdan taakse on helppoa piiloutua. Tällaisia tilanteita nousee vastaan kun trolli esittää seksistisiä, rasistisia tai muilla tavoin sosiaalisesti hyvin epäsopivia kommentteja. Trollin on helppo suojautua sen taakse, että on kommentoinut vaan ’for the lulz’. Kuitenkin uhriksi joutunut kohde on todennäköisesti joutunut kärsimään mielipahaa, oli tarkoitusperä ollut kuinka neutraali tahansa. Pilailun kustannuksella voidaan koittaa sanoa asioita, joiden ei pitäisi olla hyväksyttäviä, edes trollauskulttuurissa, joka itsessään sotii sääntöjä ja normeja vastaan. 

Trollauksen ympärille on muodostunut myös oma kulttuurinsa. On olemassa jopa tunnettuja trolleja, jotka saavat arvostusta tempuillaan ja toiminnallaan. Tällöin voidaan nähdä, että:  ”inside a troll space there can be a common understanding that the inappropriate content and behaviour is acceptable (Riitamaa 20)”.

Joissain tapauksissa voidaan puhua myös ’antitrollauksesta’.  Sellaisesta puhuisin tapauksissa, jossa trollaava henkilö pyrkii muuttamaan toisen henkilön näkemyksiä tai pyrkii saamaan ’uhrinsa’ puhumaan itsensä ’pussiin’. Tarkoitusperä tällöin voi olla esimerkiksi opastava. Motiivi saattaa olla tällöinkin tosin ärsymyksessä, mutta tässä tekstissä en pyri kuitenkaan psykoanalysoimaan ketään. Näkisin, että Norjalainen Sofia toimii kuvauksessaan antitrollin tavoin kun hän vastakommentoi islaminuskoisena islaminuskon vastaisia kommentteja vastaan: The Internet Warriors.

Sukupuolittunutta trollaamista – voiko trolli olla myös nainen?

Olen jo aiemmassa esimerkissäni antanut vastauksen omaan kysymykseeni, eli trollaaja voi todellakin olla nainen siinä missä mieskin. Kuitenkin yhä vallalla pitäytyy ajatus, että trollista puhuttaessa puhutaan yleensä miehistä. Trollauksen tavoista löytyy sellaisia, joita tavataan ensisijaisesti miesten toteuttamina ja naisiin kohdistuvina, esimerkiksi: ”[…]offensive language users, such as breathers, who propose obscenities to female users; verbal exhibitionists, who shout their sexual thoughts out in the open[…]” (Riitamaa 10). Naispuoliset internetinkäyttäjät saavat myös huomattavasti enemmän sellaisia kommentteja, joissa joko toivotaan, että heidät raiskattaisiin tai uhataan sillä, esim. Anita Sarkeesian -tapaus vuodelta 2012 (Time). 

Erinomaista keskustelua sukupuolesta ja internetrollauksesta löytyy myös Stuff Mom Never Told You -podcastin jaksosta: Gender and Internet Trolling. 

”Älä ruoki trollia!” – tapoja toimia trollausta vastaan

Yhtenevä näkemys eri lähteitten välillä tuntuu olevan se, että ensisijainen toimintatapa trollaamisen estämiselle on jättää trolli huomiotta. Näkemyksen mukaan trollin tavoite on huomionhaku, joten jos hän jää ilman haluamaansa huomiota, niin trolli ei välttämättä jaksa vaivautua jatkamaan uhrinsa kiusaamista. Myös toimintatavoissa mainitsemani ’antitrollaus’ voi olla oma tapansa päästä eroon häiritsevistä yksilöistä internetin ’ihmeellisessä’ maailmassa.

Lain ulkopuolelle menevän käytöksen turvaksi uhrin kannattaa ottaa talteen kommentteja joita hänelle on lähetetty, mutta ei kannata lähteä kilpasanailuun trollin kanssa. Se sekä sotii ensimmäistä sääntöä vastaan (kuva), ja samalla johtaa helposti tilanteeseen, missä omia sanoja punnitaan toisen puheita vastaan. 

Lopuksi

Mitä syvemmälle tutkin trollausta aiheena, sitä varmemmaksi tulin siitä, että trollauksesta ja siihen liittyvistä ilmiöistä voisi kirjoittaa vaikka kirjasarjan, onhan siitä jo kirjoja ja graduja kirjoitettukin. Tietoisesti jätin omaan varjoonsa, muun muassa peleissä tapahtuvan trollauksen, erityisesti koska olen varma, että lukijoillani on aiheesta parempaa tietoutta kuin itselläni. Aiheesta mainitsen kuitenkin sen, että varsinkin MMORPG:ssa (Massiivinen monen pelaajan verkkoroolipeli), trollaaminen on hyvin merkittävä osa pelin sisäitä kulttuuria jossa jopa trollaamisen ’uhrina’ toimimisella saattaa saada ’uskottavuutta’ ja hyväksyntää.

Jätän myös käsittelemättä sen enempää internetin tämän hetken ’suurimmaksi trolliksi’ kutsuttua Donald Trumpia. Se miten trollaus määritellään ja mitä ilmiöitä siihen kuuluu on niin laaja ilmiö, ettei sitä voi näin vaatimattomassa blogitekstissä lähteä täysin purkamaan. Somelukutaidon osalta kyseessä on kuitenkin ilmiö, joka tulee väistämättä vastaan lukiessa kommentteja lähes missä tahansa, oli kyseessä sitten YouTuben kommentit, iltalehtien kommentipalstat tai vaikka erilaiset foorumit, pelejä ja Twitteriä unohtamatta.

 

 Lähteitä:

Riitamaa, Karoliina: The Development of Online Trolling; towards understanding online trolling as a socially accectable and amusing phenomonon in a suitable context

Zeugma podcastin ohjelma Trollauksesta

Online trolling – Is it time to get tougher on the keyboard warriors? – BBC Radio Ulster podcast

Gender and Internet Trolling – Stuff Mom Never Told You

How Trolls Are Ruining the Internet – Time

The Internet Warriors 

Rickroll – Know Your Meme

Kuvat:

Pixabay.com

FreeVector.com