Filtterikupla

Filtterikupla (filter bubble) on Eli Pariserin luoma termi. Kirjassaan The Filter Bubble: What the Internet Is Hiding From You Parisier kirjoittaa, kuinka internetin hakukoneet ja algoritmit valikoivat käyttäjille informaatiota, joka vain vahvistaa heidän aiempia uskomuksiaan. Käyttäjän aiemmin tekemät haut ja selaushistoria muokkaavat hakutuloksia. Informaatiota kerätään myös käyttäjän olinpaikasta, ystäväpiiristä ja katselutottumuksista, jotka myös osaltaan kaventavat saatavia hakutuloksia. Pelottavintahan tässä on se, että tämä kaikki suodattaminen on näkymätöntä käyttäjälle – ja vaikka siitä olisikin tietoinen, on sitä todella vaikeaa tai mahdotonta kiertää tai estää.

Eli Pariserin TED-talk: Beware online ”filter bubbles”

”Aivotutkija Kiti Müller haluaisi altistaa ihmiset mahdollisimman varhain monenlaiselle tiedolle. Hän katsoo, että jos ristiriitaiseen tietoon ei totu nuorena, se alkaa aikuisena ahdistaa,” kertoo Tapio Kantele Ylen artikkelissaan. Hänen mukaansa ihmiset ovat taipuvaisia puoltamaan informaatiota, joka tukee ennakkokäsityksiämme. Tätä ilmiötä kutsutaan tieteessä vahvistusharhaksi tai vahvistusvinoumaksi. Näin ollen luova ajattelu kärsii suosittelualgoritmien takia, sillä vastakkaisiin mielipiteisiin törmääminen, jotka vähentäisivät ennakkoluuloja, on harvinaista.

Sosiaalinen media (mm. Facebook, Twitter, Spotify) käyttää yhtälailla näitä suosittelualgoritmeja ja lukitsevat käyttäjänsä filtterikuplaan. On hyvä olla tietoinen näistä taustalla jylläävistä voimista, jotka muokkaavat jokaisen käyttäjän somekokemusta. Somelukutaitoinen ei sokeasti usko elävänsä maailmassa, jossa kaikki ovat yhtä mieltä hänen kanssaan.

Lähteet: Parisier, E. The filter bubble: What the internet is hiding from you. London: Penguin UK; 2011.

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/12/19/nain-sinua-ohjataan-facebookissa-ja-internetissa

 

 

Sosiaalinen media

Perinteisen median, eli sanomalehtien, radion ja TV:n rinnalle on noussut uusia medioita teknologian kehityksen ja varsinkin internetin yleistymisen myötä. Kirjassaan Lukemisen tavat Herkman & Vainikka erottavat sukupolvet toisistaan näiden mediankäyttötottumusten mukaan:

Suomalaiset on [–] mahdollista erottaa mediasukupolviin, joissa jakolinjoina toimivat syntymäajankohta sekä sukupolven lapsuudessa ja nuoruudessa hallinnut media. Tällä tavoin määriteltynä suomalaiset lukijat kuuluvat joko sanomalehti-, televisio- tai nettisukupolveen (ks. taulukko 1.2). (Herkman & Vainikka, 26)

Herkman ja Vainikka kuitenkin tähdentävät, että eri ikäryhmistä löytyy aina yksilöitä, jotka käyttäytyvät sukupolvelleen epätyypillisesti; esimerkiksi vanhempien ikäluokkien netin käyttö on yleistyvä trendi. Tämä saattaa johtua osittain myös siitä, että sosiaalinen media on sulautunut mm. Twitterin myötä myös TV-ohjelmiin. Television livelähetyksiin voi nykyään lähettää reaaliajassa kommentteja, joista sitten parhaimmat pääsevät komeilemaan TV-ruudulle – näin esimerkiksi kotimaisessa Tähdet, tähdet -ohjelmassa:

Ohjelmien lopuksi saatetaan myös mainostaa netistä löytyvää lisämateriaalia tai siellä jatkuvaa lähetystä. Aikoinaan kännyköiden yleistyessä TV-kanavien omat chat-ohjelmat olivat kovassa suosiossa. Näissä chat-juontaja toimi valvojan roolissa, jotta chattailu onnistuisi soveliaasti. Nykyään chattaillaan pikaviestimien kautta, ja maksullisen tekstiviestin lähettäminen televisioon tuntuu kivikautiselta ja lähinnä naurettavalta ajatukselta.

Nykypäivän ’chattaajalla’ on enemmän vaihtoehtoja, ja sosiaalisessa mediassa voi tuoda itseään aivan eri tavoin julki kuin ennen. Koska sosiaalinen media on todellakin sosiaalista mediaa, voi siellä ryhmäytyä, käydä keskusteluja, jakaa mielipiteitä, informaatiota ja omaa osaamistaan. Muusikot valitsevat kanavakseen SoundCloudin, jossa voivat kuunnella muiden tekemää musiikkia ja jakaa omaansa. Parhaassa tapauksessa tämä voi johtaa jopa levytyssopimukseen. Poliitikot sen sijaan suosivat esimerkiksi Twitteriä ja Facebookia, joissa tieto leviää nopeasti ja tehokkaasti – tämä tosin saattaa joissakin tapauksissa toimia heitä itseään vastaan.

Herkmanin ja Vainikan mukaan Web 2.0:lla tarkoitetaan sosiaalista mediaa, jossa ”on kyse teknisistä sovelluksista ja uusista liiketoiminnan malleista”, ja joka perustuu käyttäjien yhdessä luomaan informaatioon ja sosiaaliseen kanssakäymiseen. Internet on osa jokapäiväistä elämää monille nuorille aikuisille, eikä sen käyttö rajoitu pelkästään vapaa-aikaan. Sosiaalista mediaa saattaa nykypäivänä tarvita asioiden hoitoon, töihin ja opiskeluun.

Lähteet:

Herkman, Juha, Eliisa Vainikka (2012) Lukemisen tavat: Lukeminen sosiaalisen median aikakaudella. Tampere: Juvenes Print.

Mitä on somelukutaito?

Ala-asteella opettelemme ensin kirjaimet. Sitten opettelemme tavuttamaan sanoja. Vähitellen opimme lukemaan, ensin yksinkertaisia lauseita, sitten monimutkaisempia. Kohta osaamme jo lukea kokonaisia kirjoja. Samoin kuin lukutaitoa, täytyy myös sosiaalisenmedianlukutaitoa harjoitella, ennen kuin siinä kehittyy mestariksi. Ja aivan kuten lukutaidon kanssa, joskus mestarillekin saattaa sattua kömmähdyksiä.

Uudessa mediaympäristössä lukeminen saa uusia muotoja. Arjessa luetaan yhä useammin mitä erilaisimpia tekstejä sekä verkosta että sen ulkopuolelta, eikä lukemista voi enää pitää vain tiettyjen ”arvotekstien” (kirjallisuuden klassikot, päivälehdet) lukemisena. Esimerkiksi PISA-tutkimukset ovat osoittaneet, että suomalaisnuoret pärjäävät myös sellaisten tekstimuotojen – kuviot, taulukot, lomakkeet, graafiset esitykset – tulkinnoissa, joiden ”lukemista” ei yleisesti harjoitella koulun äidinkielien ja kirjallisuuden tunneilla. Nämä lukutaidot täytyy siten omaksua pikemminkin vapaa-ajalla kuin koulussa. (Luukka ym. 2008, 17.)

Mitä kaikkea sosiaalinen media, eli tuttavallisemmin some, oikeastaan pitää sisällään? Vastaamme sellaisiinkin kysymyksiin, kuin miksi en näe kaikkien ystävieni Facebook -päivityksiä? Miksi en ymmärrä kaikkien ystävieni Facebook -päivityksiä? Tai miksi minun pitäisi tarkistaa lähteeni? Tässä blogissa pohdimme, mitä somelukutaito oikeastaan on ja milloin sitä erityisesti tarvitaan.

Somelukutaito pähkinänkuoreen ahdettuna:

• Somelukutaitoinen on kriittinen lukija, joka tiedostaa somen subjektiivisen luonteen ja osaa kyseenalaistaa siellä jaettavan tiedon alkuperän.
• Hän on myös tietoinen erilaisten sosiaalisen median alustojen omista käyttäytymismalleista ja termistöistä.
• Osaa erottaa trollauksen normaalista keskustelusta.
• Tiedostaa filtterikuplan olemassaolon.

 

Lähteet:

Herkman, Juha, Eliisa Vainikka (2012) Lukemisen tavat: Lukeminen sosiaalisen median aikakaudella. Tampere: Juvenes Print. Teoksessa Luukka, Minna-Riitta, Sari Pöyhönen, Ari Huhta, Peppi Taalas, Mirja Tarnanen & Anna Keränen (2008) Maailma muuttuu – mitä tekee koulu? Äidinkielen ja vieraiden kielten tekstikäytänteet koulussa ja vapaa-ajalla. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto